Yli puoli vuotta taitaa olla edellisestä postauksesta. Tiesin jo silloin, että pitäisin hetken taukoa kirjoittamisesta, mutta en arvannut pitäväni sitä näin pitkään. No, minkäs teet. Aika menee armottomasti eteenpäin.
Minä olen siis nyt äiti. Saimme reilu viisi kuukautta sitten pienen pojan, joka on mullistanut maailmamme. Etukäteen sitä tietää, että elämä muuttuu. Mutta vasta kun se kokee, tietää mitä se muutos oikeasti on. Meillä on ollut raskastakin, pikkuvauvalla on vaatimuksensa. Ei ole mitään syytä valehdella, että kaikki olisi pelkkää iloa ja auringonpaistetta, vaikka Poika onkin aika helppo lapsi. En silti kadu mitään. En osannut etukäteen kuvitella itseäni äitinä, enkä nytkään sanoisi, että ensimmäisenä ajattelen itseni äitinä. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, että Poika kuuluu osaksi elämääni - olennaisesti.
Se tietenkin muuttaa parisuhdetta. Mies on nyt isä, ei pelkästään aviopuoliso. Täytyy myöntää, että suhteemme kannalta vaikeimmat hetket olivat Pojan elämän muutama ensimmäinen viikko. Upposimme vanhemmuuteen, huoleen ja huolenpitoon, ja unohdimme puhua toisillemme. Onneksi emme antaneet tilanteen jatkua kovinkaan kauan. En välitä ajatella, mitä se olisi voinut aiheuttaa avioliitollemme. Pääasia on, että nyt asiat ovat taas tukevalla perustalla, niin kuin aiemminkin.
Tällä hetkellä olen siis kotiäitinä, vanhempainvapaalla. Yritän puuhastella uutta kotiamme kodiksi. Se sujuu hitaasti, koska Pojan tarpeet ovat aina prioriteettinä. Koska lapsella on alkanut vihdoin olemaan kohtalaisen ennustettava päivärytmi, olen myös alkanut miettimään itselleni kuntoprojektia. Jo pojan vuoksi minun olisi fiksua oppia pitämään huolta itsestäni. Nyt sitä syö hätäisesti vain jotain ehtiessään/muistaessaan ja liikunta on ollut lähes olematonta. Pitää vielä hioa suunnitelmaa, ja siihen asti vain yritettävä parhaansa mukaan välttää huonoimpia ratkaisuja.
Pitää myös miettiä miten jatkan tämän blogin kanssa. Todennäköisesti epäsäännöllisesti edelleen, mutta lopettaa en aio. Ehkä päivitän blogin kuvauksen elämäntilanteeseeni sopivammaksi ja siten saan paremmin aikaan tekstiäkin. Katsotaan. Juuri nyt halusin vain kertoa, että elossa ollaan (ja onnellisia), vaikka elämä onkin mullistunut.
