Näin juhannuksen jälkeen on varmaan sopivaa hetki muistella juhannusta ja siirtyä sitten eteenpäin kesän viettoon.
Tänä vuonna me vietimme juhannuksemme eräässä leirikeskuksessa. Se on miehelleni tärkeä paikka; hänellä on sieltä muistoja aivan pikkupojasta saakka. Minusta on mukavaa kierrellä paikkoja hänen kanssaan ja kuulla tarinoita. Mieheni ei ole erityisen puhelias, mutta hän kertoo kyllä juttuja, kun hänellä on sellaisia kerrottavaksi. Toisin sanoen hän ei ole tyhjänpuhuja: jos hänellä ei ole mitään mielekästä sanottavaa, hän ei sano mitään. Mies osaa puhua ja kertoa tarinoita, siksi hänen kanssaan on mukava kiertää hänen lapsuutensa ja nuoruutensa paikkoja.
Nyt meillä on siellä yhteisiäkin muistoja, ja joskus tulevaisuudessa lapsemmekin liittynee mukaan keräämään muistoja tuosta kauniista paikasta.
Mitä me sitten oikeastaan teimme? Olimme, nautimme, lepäsimme ja vahvistimme sitä, mitä jo oli. Konkreettisesti se oli mm. kävelemistä, syömistä, ohjelman seuraamista, päiväunia - kaikkea tätä yhdessä.
