tag:blogger.com,1999:blog-68947197294551620252024-02-19T11:49:39.562+02:00RouvastellenUnknownnoreply@blogger.comBlogger168125tag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-73170885845299422012016-07-08T08:52:00.000+03:002016-07-08T08:52:00.908+03:00Loma sateessaTässä eräänä aamuyönä havahduimme miehen kanssa molemmat siihen, että sade paukutti ikkunalautaa vasten. Kuulin väsyneen huokauksen, kun mies ajatteli, että tuohon säähän sitä pitäisi kohta lähteä rämpimään. Jäin odottamaan ja melkein saatoin kuulla kuinka hän hänen aivonsa saivat unihorteessakin muodostettua sanan loma. Kuului tyytyväinen hymähdys, mies käänsi kylkeään ja nukahti. Itse jäin vielä kuuntelemaan sateen ropinaa.<br />
<br />
On ihanaa saada jäädä lämpimään, nukkua hetken pidempään. Ei loma sateellakaan pahaa tee. Toivon kuitenkin, että miehen loma ei koostu pelkästään sadepäivistä. Mutta oli sää mitä tahansa, me nautimme nyt kiireettömistä päivistä. Leikimme poikamme kanssa ja kiertelemme ihmettelemässä asioita, joita muuten emme ehtisi ihmetellä. Huomenna käymme kotipaikkakuntamme museossa, jossa en ole käynyt koskaan. Se on ollut liian lähellä. On ollut liian helppoa ajatella, että sitten joskus. Joskus tulee siis huomenna.<br />
<br />
Muutoinkin käytämme miehen loman pääasiassa lepäämällä ja leikkimällä turistia lähialueilla. Minulla on hyvä tunne tästä lomaratkaisusta. Odotan jo innolla, mitä kaikkea mielenkiintoista löydämme.Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-9745324764159195862016-06-17T07:36:00.001+03:002016-06-17T07:36:26.671+03:00Pieni ilmoitus<div style="text-align: justify;">
Tein pieniä muutoksia tähän blogiini. Koska en edelleenkään pysty itse kirjoittamaan kommentteja omaankaan blogiini, päätin ottaa mahdollisuuden kommentoida blogissani kokonaan pois. Ei toivottavasti jää harmittamaan ketään vastauksen puute. Mutta koska kaipasin kuitenkin mahdollisuutta saada palautetta, lisäsin pari ystävällissävyistä nappia. Kukin voi halutessaan niitä painamalla kertoa minulle pitikö tekstistä vai ei.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on ollut viime aikoina muut projektit mielessä, joten blogi on jäänyt taka-alalle. Ja siellä se pysyy ainakin tämän kuun loppuun asti. Palaan bloggaamisen pariin heinäkuussa, jolloin minulla on toivottavasti taas jotain järkevää sanottavaakin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mukavaa kesää!</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<br />Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-3672920276097690472016-06-02T12:50:00.000+03:002016-06-02T12:55:29.551+03:00Hoitamatonta kauneutta<div style="text-align: justify;">
Sain taas aihetta pohtia omaa välinpitämättömyyttäni kauneudenhoitoa kohtaan. Torilla oli joku ihonhoitotuotesarjaa kaupitteleva nainen, joka pysäytti minut työnnellessäni rattaita. Vastasin tervehdykseen ja minulta kysyttiin, miten hoidan ihoani. Myyjän mukaan minulla oli pieniä iho-ongelmia ja couperosaa. Mietin hetken miten vastaisin, ja lopulta päädyin tokaisemaan, etten mitenkään. En välitä, sanoin ja hymyilin naiselle hieman anteeksipyytävästi. Myyjä vaikutti hämilliseltä, ehkä hieman pettyneeltäkin, mutta toivotti ystävällisesti hyvää päivänjatkoa ja kiiruhti seuraavan potentiaalisen asiakkaan luo.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minulla on useita syitä siihen, miksi en jaksa vaivautua. Mikään syistä ei yksinään saisi minua kulkemaan tätä luonnonlapsen tietä, mutta yhdessä ne ovat minut sinne vaivihkaa johtaneet. Osittain kyse on laiskuudesta ja piheydestä. Joskus satuin huomaamaan, ettei monetkaan kiinnittäneet huomiota siihen olinko sinä päivänä meikannut vai en. Niinpä meikkaaminen jäi, ja siitä säästyvät rahat opin syytämään itseäni enemmän miellyttäviin turhuuksiin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jossain määrin kauneudenhoitovastaisuuteni on kaupallisuuden ja pinnallisuuden hiljaista vastustamista. Minä haluan saada olla vapaasti oma itseni, ja jollain tavalla koen meikkien ja muun kauneudenhoidon peittävän sitä alleen. Minä en pidä siitä, että kaikkien naisten oletetaan olevan kiinnostuneita omasta kauneudestaan, ja siihen pitäisi vielä sijoittaa paljon rahaa. Minulla ei ole mitään velvollisuutta olla kenenkään silmänruokaa, saatika maksaa itseäni kipeäksi sellaisesta roolista. Sen pitäisi saada olla valinta, ei velvollisuus. Monethan valitsevat pinnallisemman tien mielellään, joten ei kai kaikkien tarvitse?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On minullakin pinnallinen puoleni, tietenkin. Haluan olla kaunis ja haluttu, mutta omalla tavallani. Minun mielestäni kauneus on käsitteenä paljon monimuotoisempi kuin yleensä halutaan ymmärtää. Minä itse pidän luonnollisuudesta, ja siihen saa sisältyä virheitäkin. Nehän kertovat tarinoita elämästä, ja sellaista pidän todella kiehtovana.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja mitä kauneudenhoitoon tulee, minun näkemykseni mukaan paras tapa on kokonaisvaltainen hyvinvoinnista huolehtiminen. Kunhan malttaisin lopettaa suklaan syönnin, katoaisi ne myyjättären mainitsemat pienet iho-ongelmatkin. Couperosaa en jää miettimään, se on vain kasvojeni punoittava ominaisuus. </div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-41690239832089199962016-05-31T13:38:00.002+03:002016-05-31T13:41:33.097+03:00Kesän tuloa ei voi estää<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0vz4Qx6EUYsr1sV8O-ZrNe7dcic_ykSwgQwRhithEHwXW4JPWi4pAsYzi2dGOw3S2oOJKJ1MinOoURpq8sGUHC4j30KTUk2rVpyq1sUv4fV2MrjqVhtvhdyRDTIobw9XA4rPCwcIiK8qX/s1600/20160530_142528.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0vz4Qx6EUYsr1sV8O-ZrNe7dcic_ykSwgQwRhithEHwXW4JPWi4pAsYzi2dGOw3S2oOJKJ1MinOoURpq8sGUHC4j30KTUk2rVpyq1sUv4fV2MrjqVhtvhdyRDTIobw9XA4rPCwcIiK8qX/s320/20160530_142528.jpg" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kevät alkaa väistämättä olla takanapäin. Se tekee hieman haikeaksi, koska en ole kesäihminen. On alkamassa vuodenaika, jolloin on liian kuumaa ja valoisaa nukkumiseen, eikä elämästään nauttivat öttiäiset tahdo pitää riittävää väliä minuun. Onneksi kesässä on hyviäkin puolia, ettei tarvitse nurista kaiken aikaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen viime aikoina ulkoillut paljon. Osallistuin pieneen kuntokisaan, jossa toukokuun ajan kerätään liikkumalla pisteitä. Eniten pisteitä kerännyt voittaa jotain. En edes tiedä mitä. Arvelin, että kuntokisa voisi olla hyvä motivaatiokeino liikkua enemmän, ja se onkin toiminut oikein mainiosti. En missään vaiheessa ole uskonut voittavani (ja siksi en ole edes ottanut selvää palkinnoista), mutta halusin kerätä pisteitä sen verran, ettei tarvitse hävetä suoritustaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kisa on tehnyt hyvää monin tavoin. Me olemme päässeet miehen kanssa useammin sohvaa pakoon ja olemme käyskennelleet uusissa paikoissa. Olemme löytäneet viehättäviä leikkipuistoja ja nähneet läheisistä asuinalueista puolia, joista emme olleet olleet selvillä lainkaan. Olemme puhuneet ja haaveilleet yhdessä. Tehneet siis kaikkea sitä, mikä vahvistaa hyvää parisuhdetta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kesä tuo mukanaan monia mahdollisuuksia seikkailuun. Nyt, kun tiedämme miehen kesäloman ajankohdan, voimme tehdä suunnitelmia. Päässäni pyörii monia ideoita, joista ainakin osan voisi toteuttaa. Yksi juttu on jo varattu. Mutta huomenna se alkaa virallisesti: kesä. Joten hei vaan, kevät! Oli ihanaa. Nähdään taas ensi vuonna.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-42935613464256443462016-05-26T13:34:00.001+03:002016-05-26T13:34:36.943+03:00Tuima rouva<div style="text-align: justify;">
Huomasimme miehen kanssa, että osa kuvistamme on kadonnut. Mitään syytä kuvien katoamiselle ei ole; ainakaan mitään selitystä ei ole keksitty. Osaa kuvista ei löydy mistään, koska kuvia on otettu tilanteessa vain minun kamerallani. Suuri harmi. Onneksi osa kadonneista kuvista on tilanteista, joissa muutkin paikallaolleet ovat kuvanneet. Esimerkiksi eräästä sukutapaamisesta mies sai pyytämällä kuvia siskoiltaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Katseltiin niitä kuvia pitkästä aikaa. Olimme olleet tuolloin vasta vajaan vuoden naimisissa ja tapasin osan miehen sukulaisista ensimmäistä kertaa. Muistan miten jännittynyt olin: halusin miehen sukulaisten pitävän minusta. Se on ihan yhtä luonnollista kuin se, miten hermostuneena sitten käyttäytyy kömpelösti ja tökerösti. Selkeä katastrofin kaava, mutta sanoisin, ettei se tapaaminen mennyt minun osaltani lähellekään niin huonosti kuin olisi voinut. Siellä miehen suku keskittyi enemmänkin toisiinsa, koska edellisestä tapaamisesta oli selvästi kulunut melko kauan, joten minä sain aika lailla olla rauhassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kuvien joukossa on myös yksi yhteiskuva minusta ja miehestä. Mies näyttää siinä hieman väsyneeltä, mutta muutoin edustaa itseään melko hyvin. Minä puolestani näytän harvinaisen tuimalta. Katsettani voisi melkein kuvailla sanalla murhaava. Ja koska kuva on otettu alhaalta päin, näytän olevan hieman nenä pystyssä. Toisin sanoen muuten hyvä kuva, mutta ilmeeni tekee siitä järkyttävän. Jos tuo kuva olisi ainoa kuva, joka minusta säilyisi jälkipolville, tuskin kukaan uskoisi, että olen oikeasti aika herkkä ja hyväntahtoinen ihminen, eikä mies ole tossun alla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
On tuossa kuvassa se hyvä puoli, etten enää ihmettele, kun minulta taas joskus kysytään, että miksi olen niin tuiman näköinen. Näköjään väsyneenä ja ns. ilmeettömänä minä näytän tuimuuden ilmentymältä. Nyt tosin hieman huolettaa, että onko tuo se kuva, joka miehen joillakin sukulaisilla on hänen vaimostaan? Toivottavasti ei. Mies ansaitsee paljon paremman vaimon kuin kuvan akka on. Uskallan väittää, että parempi hänellä onkin.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-67228836329547177102016-05-24T14:24:00.000+03:002016-05-24T14:24:11.321+03:00Joskus tietoa on liikaa<div style="text-align: justify;">
Aikoinaan vastasyntyneellä pojallamme todettiin odottamaton vaiva, josta emme tuolloin olleet kuulleetkaan. Emme miehen kanssa eläneet älypuhelinaikakautta vielä tuolloin, joten sairaalassa ollessamme olimme täysin sen tiedon varassa, mitä lääkäreiltä ja hoitajilta saimme. Aluksi se epätietoisuus ahdisti, ja kai sitä kuvitteli, että tiedon määrä korreloisi jotenkin pojan toipumisen kanssa. Kotonahan odotti tietokone ja toimiva internet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pari minuuttia kestin lukea googlen hakutuloksia. Sitten minun oli pakko sulkea selain ja antaa olla. Väsymys ja huoli värittivät tuota informaatiopaljoutta aivan liikaa. Tein päätöksen antaa lääkäreiden päättää, mitä minun tarvitsi tietää aiheesta. Itse en tutkisi aihetta yhtään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Lyhyesti sanottuna se oli paras mahdollinen päätös minulta. Saatoin keskittyä olemaan läsnä poikani vierellä, kun en ollut googlettamassa itseäni erikoislääkäriksi. Nykyään on liian helppoa löytää tietoa. Helposti unohtaa, että se tieto pitää osata suodattaakin. Kaikki siitä, mitä silloin parissa minuutissa ehdin lukea, ei liittynyt poikani vaivaan lainkaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joskus on fiksua ottaa itse selvää, mutta joskus on parasta antaa toisten tehdä työnsä. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ei minulla ole mitään erityistä syytä siihen, että kerron tästä nyt. Poikakin on terve, normaali lapsi alun vaikeuksista huolimatta. Asia vain tuli jostain mieleeni, ja miksi pantata itsellään elämältä saamaansa opetusta? </div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-52352824691996745772016-05-21T21:35:00.001+03:002016-05-21T21:35:48.966+03:00Rouvan syntymäpäivä<div style="text-align: justify;">
Minä täytän tässä piakkoin vuosia. En pyöreitä, enkä saavuta mitään muutakaan jännää virstanpylvästä. Tylsiä vuosia vain. Ajattelin joskus, ettei tässä iässä enää kannata juhlia syntymäpäivää. Lasten juhliahan ne. Mutta eiväthän ne ole.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZpMKSJ7FmOZg-s7_MTJvwZ1zDW6zppdLPPm5rpscNw0ax65UJ7qxPRehlb-c4uLBmv5x5fylUNcHWoRp8Xk5V1pKIArqdl5PBKwiQWeAQ9cK2xLi_cIN7uy_v20LUAMGZTu3zXaUMPKdr/s1600/20160521_091038.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZpMKSJ7FmOZg-s7_MTJvwZ1zDW6zppdLPPm5rpscNw0ax65UJ7qxPRehlb-c4uLBmv5x5fylUNcHWoRp8Xk5V1pKIArqdl5PBKwiQWeAQ9cK2xLi_cIN7uy_v20LUAMGZTu3zXaUMPKdr/s320/20160521_091038.jpg" width="320" /></a>Aluksi käytin syntymäpäivääni tekosyynä saadakseni tehdä jotain hauskaa ja erityistä. Kaipasin vaihtelua arkeen. Ja havaitsin syntymäpäivän vieton hyväksi ideaksi. Yhtenä päivänä vuodessa minulla olisi syy sallia itselleni jotain erityistä. Järjestää teekutsut pukukoodilla - tai vain leipoa, jos en mitään sen kummenpaa kaipaisi. Ei siis välttämättä mitään ihmeellistä, mutta jotain ilahduttavaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänä vuonna, keskusteltuani miehen kanssa, otan muutaman tunnin aikaa itselleni. Minä olen jo jonkin aikaa kaivannut saada ruokailla aivan rauhassa, joten tänä vuonna saan lahjaksi tilaisuuden siihen. Miekkoset viettävät isän ja pojan välistä aikaa sillä välin, kun minä lähden ravintolaan. Ja koska syntymäpäivää ei yleensä juhlita yksin, tarjosin syntymäpäiväni muodostaman tekosyyn varjolla mahdollisuutta tulla aterioimaan kanssani muutamalle tuntemalleni äiti-ihmiselle. He eivät antaisi lahjaa, vaan sen sijaan kustantaisivat oman syömisensä. Meitä on nyt muutama, jotka odottavat innolla minun syntymäpäiväni juhlimista. Minä en ole ainoa, joka on kaivannut tällaista tilaisuutta.</div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on ihana lahja. Tarpeellinen, rentouttava hetki; lahja, joka ei pääse pölyttymään. Kiitos siitä miehelleni.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-88675778230718024572016-05-20T09:17:00.001+03:002016-05-20T09:17:35.382+03:00Keväiset velvoitteet<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7FnWQV3CT1hBWKjIEQhnn7mmPuF_bxZh5vpZelsAq-kvd5iabw9_MSBFGB3QhybYEG5om7-4E9sBL4Usjp-aOK9_FIFU88Rzymq-IIFzZP2GmGxM5MOr0JWSZHP4Pmn5vzgX2G2PPtzYv/s1600/20160506_172946.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7FnWQV3CT1hBWKjIEQhnn7mmPuF_bxZh5vpZelsAq-kvd5iabw9_MSBFGB3QhybYEG5om7-4E9sBL4Usjp-aOK9_FIFU88Rzymq-IIFzZP2GmGxM5MOr0JWSZHP4Pmn5vzgX2G2PPtzYv/s320/20160506_172946.jpg" width="180" /></a>Kuten jo aiemmin olen todennut, minusta tulee keväisin suorastaan tarmokas. Tänä keväänä olen saanut jo ikkunatkin pestyä, ja katselen niitä uusin silmin. Minusta on melkeinpä tullut aikuinen: minä nautin puhtaista ikkunoista. Säväyttää hieman katsella läpi ikkunasta, jonka pystyy unohtamaan, ja tuntuu kuin pitäisi tuulla sisään. Muutoin kevätsiivous on vielä keskeneräinen, enkä aio kiirettä pitääkään. En halua tuhlata vuoden hienoimpia päiviä uurastamiseen.<br />
<br />
Mutta muitakin keväisiä töitä on vielä tehtävänä. Kiireellisin tällä hetkellä lienee sopivien lahjojen etsintä kevään valmistuneille ja muille sankareille. Vaikka jossain määrin nautinkin tästä metsästysretkestä, välillä pelottaa mahdollisuus jäädä ilman saalista. On vain vaikeaa ostaa sopiva lahja pienellä budjetilla ihmiselle, jota ei tunne niin läheisesti. Tai sellaiselle, joka ei oikeasti halua tai tarvitse mitään. Hetkittäin mietin, olisiko liian epäkohteliasta tyytyä pelkkään korttiin. Se taitaa riippua tapauksesta; joskus on, toisinaan ei ole.<br />
<br />
Tänään kiikutan yhden lahjan vastaanottajalleen. Lähdemme koko perhe erään pienen neidin ensimmäisille syntymäpäiväjuhlille. Hänen ikäisilleen lahjan valitseminen on vielä melko helppoa. <br />
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-24290855028116703572016-05-17T15:10:00.002+03:002016-05-17T15:10:23.752+03:00Keväinen sade<div style="text-align: justify;">
Sataa. Kevät saa siis jatkua, eikä kesä ala etuajassa. Hyvä niin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sateen lakattua on ihana lähteä käyskentelemään ulos ja haistelemaan ilmaa. Mieskin saa hengitettyä kunnolla, joten minun ei tarvitse lähteä yksin pojan kanssa. Yhdessä me sitten ihmettelemme, kuinka on niin paljon vihreämpää kuin viikko sitten. Minä suren hiljaa mielessäni lyhyttä kevättä. Parhaat päivät ovat pian ohitse tältä vuodelta ja haluan nauttia niistä jokaisesta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTEXcVh9zviw5_8xV1F_7j0NWSqh2xZVuntPJ43D5slDnyeu_5I3rx91iIvnVmnxIZAx6joRwkUqinTK77z1n_DZbtFXoeWtRDm3zLAKgvkElF-k5MDrQfcScbZdCSN-9DUthyRrOaRZqQ/s1600/20160509_100337.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhTEXcVh9zviw5_8xV1F_7j0NWSqh2xZVuntPJ43D5slDnyeu_5I3rx91iIvnVmnxIZAx6joRwkUqinTK77z1n_DZbtFXoeWtRDm3zLAKgvkElF-k5MDrQfcScbZdCSN-9DUthyRrOaRZqQ/s320/20160509_100337.jpg" width="320" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Niinpä minä olen kävellyt siellä täällä päivästä toiseen. Vain välillä pysähtynyt leikkipuistoon pojan kanssa temmeltämään. Hänenkin tarvitsee päästä jaloittelemaan ja kirmailemaan lapsen lailla. Jos mies on mukana, saan hetken lepuuttaa kipeytyneitä koipiani. Muutoin tömistelen iloisesti kikattavan pojan perässä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kun sataa, minulla on aikaa antaa itseni levätä. Jos ei sataisi, olisin ulkona elämässä jokaisen mahdollisen keväthetken. Niistä minun sydämeni nauttii. Mutta satakoon nyt vain. Minä maltan kyllä kuunnella ropinaa ja levätä, koska pian taas aurinko paistaa. Silloin olen poissa näppäimistön ääreltä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-44351055371272866452016-05-13T17:08:00.002+03:002016-05-13T17:08:54.697+03:00Höttöä romantiikannälkään<div style="text-align: justify;">
Jokin aika sitten ostin kirpparilta <a href="http://www.imdb.com/title/tt0314331/?ref_=fn_al_tt_1" target="_blank">Rakkautta vain</a> -elokuvan. Puhtaasti höttöiseen romantiikan nälkään. Elokuva on lievä pettymys, onhan siinä on monta nimekästä ja arvostettavaa näyttelijää. Se on kuitenkin sirpaleinen, mikä johtuu monista tarinoista, joita elokuvassa risteilee toinen toisensa lomassa. Harvoihin hahmoihin ehtii samaan yhteyden, joten moni niistä jää vain pinnalliseksi varjoksi. Mutta oli elokuvassa monia nautittavia yksityiskohtia, joiden vuoksi se oli ihan katsomisen arvoinen. Jos siis pitää rakkaushötöstä. Jos olisin elokuvakriitikko, antaisin pitkään hyviä ja huonoja puolia punnittuani kolme tähteä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Joskus minun hupsu sydämeni kaipaa romanttista höttöä. Silloin romanttiset kirjat ja elokuvat antavat sen mitä kaipaan. Koska niissä on todelliseen, liikuttavaan loppukohtaukseen vaadittavat melkoiset mutkat ja epätoivon hetket, joita en omaan parisuhteeseeni kaipaa. Oikeassa rakkauselämässäni olen täysin tyytyväinen arkisempaan romantiikkaan, enkä todellakaan halua mitään ylimääräisiä ja tarpeettomia koettelemuksia parisuhteeseemme. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Se on vähän hassua. Olla tyytyväinen samaan aikaan, kun kaipaa kuitenkin jotain enemmän. Toisaalta se on inhimillistä ja ymmärrettävää. Arki ei ole omiaan ruokkimaan romantiikkaa, ainakaan suureellisesti. Ja me, jotka elämme vakaata ja toisinaan tylsääkin elämää, saamme romantiikannälkäämme tyydytettyä fiktiivisellä hötöllä. Se on vähän kuin vitamiinilisä. Ei yhtä hyvää kuin aito, kunnon ruoka, mutta kelpo vaihtoehto sopivassa tilanteessa. Pidemmälle ei metaforaa kannata miettiä. Vitamiinivaje ja romantiikan kaipuu eivät ole oikeasti verrattavissa toisiinsa. Ainakaan pätevästi. </div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-86293319516210077512016-05-10T12:58:00.002+03:002016-05-10T12:58:44.241+03:00Kameraa ulkoiluttamassa<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8eysJ3G-XC_rOKC6o_0KSjVzhykxHiZiFrTJjYEuTjh5HmSad_w7ex3fV652sI8x2apjRz0zMdTpMvQTEapbJmIIFQ9hC7QqTwB49yUjcsAieXXOCIV-WHIbVG-EowCiU78kmVWw4OrjW/s1600/20160506_174950.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg8eysJ3G-XC_rOKC6o_0KSjVzhykxHiZiFrTJjYEuTjh5HmSad_w7ex3fV652sI8x2apjRz0zMdTpMvQTEapbJmIIFQ9hC7QqTwB49yUjcsAieXXOCIV-WHIbVG-EowCiU78kmVWw4OrjW/s320/20160506_174950.jpg" width="180" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä olen nauttinut näistä aurinkoisista kevätpäivistä. Kamera on ollut valmiudessa melkein joka hetki. En ole kummoinenkaan kuvaaja, mutta minusta on mukava jo pelkästään leikkiä kuvaajaa. Välillä onnistun todella hyvin, mutta yleensä on jälkeenpäin vaikea sanoa mitä olen yrittänyt kuvata, kun kamera on täynnä risukkojen kuvia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Harrastelun tarkoituskin olla mukavaa puuhaa. Ainakin itse pyrin harrastuksissani siihen, että teen vain silloin kun huvittaa ja sillä tavalla kuin minua huvittaa. Ilman suoritus- ja kehittymispaineita. Minun ei tarvitse koskaan tulla mestarilliseksi valokuvaajaksi. Sen sijaan minä saan vietyä itseni säännöllisesti ulos ihmettelemään maailmaa. Saan raitista ilmaa ja näen kauniita asioita. Toisinaan suorastaan urheilen yrittäessäni löytää kauniita asioita kuvattavaksi. Olen kiipeillyt torneihin ja kiertänyt luontopolkuja. Tai vain kuljeskellut tuntikausia siellä ja täällä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja kotona saalistani tarkistaessani huomaan, ettei yksikään kuva onnistunut. Siellä on tärähtäneitä ja pahasti ylivalottuneita kuvia. Tai muuten vain typeriä otoksia. Enkä ole harmissani. Minulla oli kivaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta silloin kun kuvatkin onnistuvat, tuntuu erityisen hyvältä. Onneksi voin sitten käyttää niitä täällä blogissani kuvituskuvina. Eipä niille oikein muutakaan käyttöä ole.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-84574724029819197582016-05-07T07:58:00.000+03:002016-05-08T11:16:14.774+03:00Vailla vanhemmuutta<div style="text-align: justify;">
<a href="http://www.simpukka.info/simpukka-viikon-lapsettomien-lauantain-tapahtumia/" target="_blank">Lapsettomien lauantai</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä tunnen useammankin lapsettoman ihmisen. Osalle heistä lapsettomuus on valinta, osalle tahatonta. Osa heistä on tyytyväisiä, osa kohtalonsa hyväksyneitä ja osa vielä kärsii epätietoisuudessa. Tänään on päivä, jolloin saa muistaa heidän arvonsa ihmisinä. Ja päivä, jolloin he saavat halutessaan tuoda esiin ajatuksensa elämästä vailla vanhemmuutta. Vanhemmuutta ei saisi pitää itsestäänselvyytenä, jokaisen elämään kuuluvana pakollisena osana. Sillä sitähän se ei ole.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vanhemmuus ei tee muutosta ihmisarvoon. Minusta ei tullut parempaa ihmistä tultuani äidiksi. Sen sijaan minä sain jotain korvaamatonta: uuden tärkeän ihmisen elämääni. Minä itse olin jo ennestään tällainen, syntynyt sellaisena - tärkeänä jollekin. Äitiys on kuitenkin merkittävä osa minua, ja huomenna sitä juhlitaan. Onnellisena.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään, tämän tekstin myötä, yritän sanoa lapsettomille läheisilleni, että tekin olette tärkeitä. Teillä ei ehkä ole omia lapsia, joille antaa itsestänne, joten me muut saamme nauttia älynne ja luovuutenne hedelmistä. Kiitos siitä kaikesta. Myös poikani puolesta. Hän oppii teiltä asioita, joita en itse kykenisi opettamaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään muistan myös omaa polkuani äidiksi, sillä mekin olimme <a href="http://www.simpukka.info/yksiviidesta/" target="_blank">#yksiviidestä</a> . </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-44479790854469030772016-05-04T11:50:00.002+03:002016-05-04T11:50:31.580+03:00Keväinen kuvakimara<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLlXFaPS3T2xB9BdhCk-NZEt73DZwwclxUehT6Rz90boyre9f1QAfyjoKkw34uRgajXq7yNU3rrqpU49A3raBtQtQtp8oUAt0HbUL5aoLK-GBL0gt3vwRHTG2oPi95Qz3leubAWdck-J1s/s1600/20160430_163518.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLlXFaPS3T2xB9BdhCk-NZEt73DZwwclxUehT6Rz90boyre9f1QAfyjoKkw34uRgajXq7yNU3rrqpU49A3raBtQtQtp8oUAt0HbUL5aoLK-GBL0gt3vwRHTG2oPi95Qz3leubAWdck-J1s/s400/20160430_163518.jpg" width="225" /></a>Aurinko on houkutellut ulos viime päivinä. Minä ja pikkumies olemme päässeet ihmettelemään kevään lämmön herättämää luontoa. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Kevät on kaunista aikaa. Sen erityisyys on pikkuriikkisissä
yksityiskohdissa. Kaukaa katsottuna keväthän näyttää kovin paljaalta.
Mutta kun hidastaa askeleitaan ja pysähtyy hetkeksi katselemaan
tarkemmin, näkee paljon.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip-jn7Yl1BP4TtRFwPZLso3TpeLW1rANqgF3x86e-SXhXfe-wLy4fZv9uwpcuTeHeRZhKAi3c4QCz8fJfwqaomuj5jnWEBVJbwdIwHwh_yjWCefcTPm82LD9tXftaTfscEL8-gsA654p8l/s1600/20160503_092943.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEip-jn7Yl1BP4TtRFwPZLso3TpeLW1rANqgF3x86e-SXhXfe-wLy4fZv9uwpcuTeHeRZhKAi3c4QCz8fJfwqaomuj5jnWEBVJbwdIwHwh_yjWCefcTPm82LD9tXftaTfscEL8-gsA654p8l/s400/20160503_092943.jpg" width="225" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Jonkin verran myöhemmin se paljous on isompaa ja runsaampaa, mutta silloin onkin jo kesä. Nyt keväällä kaikki on vielä ihan uutta. Vasta herännyttä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minun mielestäni siinä on erityistä taikaa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijovGh6pe6jUmt_ehGHaBbGvEHsEGxUtOvIIbsQJe0CZ_LytSa29JZc9N4aF6VwhF_H19FFGQsBq6gOCn7yf6uR3Djer_P_Ugup-q_We5WS6AabLD90NTJn75pTewXNc5ofAt3LarS8JX/s1600/20160503_092927.jpg" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjijovGh6pe6jUmt_ehGHaBbGvEHsEGxUtOvIIbsQJe0CZ_LytSa29JZc9N4aF6VwhF_H19FFGQsBq6gOCn7yf6uR3Djer_P_Ugup-q_We5WS6AabLD90NTJn75pTewXNc5ofAt3LarS8JX/s400/20160503_092927.jpg" width="225" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Keväällä sananjalat ovat vielä rullalla. Hauska pieni yksityiskohta keväisessä luonnossa.</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmjUjuXFEv7GJSjh5wK8RT8MSILcRKDKfhLQ9upRSvBcdCXB_X7LDIfBsp9Cy5e49OLREhIPiBoG05pilN7Ni1zysGb_iFFGkOChcOF74Zr-4a-Bv5fRc62T0Ws0szoFvBToLRXdzQfF7/s1600/20160502_093244.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmjUjuXFEv7GJSjh5wK8RT8MSILcRKDKfhLQ9upRSvBcdCXB_X7LDIfBsp9Cy5e49OLREhIPiBoG05pilN7Ni1zysGb_iFFGkOChcOF74Zr-4a-Bv5fRc62T0Ws0szoFvBToLRXdzQfF7/s400/20160502_093244.jpg" width="225" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Ja heräävä pihlajakin näyttää keväällä suorastaan eri puulta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhr6CvIm3NnwYiy7bHXIHB_jPg4xyX8WSQduHq9p_QLMOMsVEcIlGoXIPxlIVuV9DbUOaCLQwmApp3g2aU0ATR6JwnNINCtT4nToRT1OLsY3MCBWPvNsWi_442LHmvv-ag1kgRkdKdVFgm/s1600/20160430_160908.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjhr6CvIm3NnwYiy7bHXIHB_jPg4xyX8WSQduHq9p_QLMOMsVEcIlGoXIPxlIVuV9DbUOaCLQwmApp3g2aU0ATR6JwnNINCtT4nToRT1OLsY3MCBWPvNsWi_442LHmvv-ag1kgRkdKdVFgm/s400/20160430_160908.jpg" width="225" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
Kukkasiakaan ei sovi unohtaa, jos puhutaan kevään kauneudesta. Tässä sinivuokkoja, luulisin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tätä kaikkea, ja muuta keväistä luontoa, olen ollut ulkona ihailemassa. Onko siis ihme, ettei blogi ole hetkeen päivittynyt?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-47160297327581176352016-04-27T13:10:00.003+03:002016-04-27T13:10:47.455+03:00Haaveista jäätikölle<div style="text-align: justify;">
Siinä missä minä haaveilen rauhallisesta hetkestä teekupin äärellä tai muista arkisemmista asioista, eräs tuntemani ihminen on nyt toteuttamassa paljon suurempaa unelmaansa: hän on nyt Grönlannissa hiihtämässä sen poikki. Mikäli tämä matka kiinnostaa, sitä voi seurata hänen blogistaan <a href="http://seikkailunlumous.net/blogi/gronlanti" target="_blank">Seikkailun lumous</a>.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tämä on haave, jollainen ei ole koskaan ilmestynyt minun haaveitteni joukkoon. Niiden joukossa sille olisi naurettu hulluna ja mahdottomana. En todellakaan kaipaa saada hiihtää viittä viikkoa jäätiköllä. Mutta kyllä minä tunnen silti hieman kateutta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä en kadehdi sitä, että hän on nyt Grönlannissa. Vaan sitä, että hänellä oli suuri, ehkä hullukin, unelma, joka sai hänet tekemään valtavasti töitä sen toteuttaakseen. Minullakin on unelmia, hullujakin, mutta ei yhtäkään sellaista, joka saisi minut ponnistelemaan tuolla tavoin. Sellaista minä vähän kadehdin. Tahtoisin oman sellaisen haaveen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mikä on hulluinta, mistä unelmoin? Kirjailijan urasta ja pienestä puutalosta puutarhoineen. Matkustelusta. Siitä, että joku pyytäisi juuri minua johonkin tärkeään ennen ketään muuta. Että pääsisin elämää rajoittavista peloistani. Ja lottovoitosta miljoonien muiden tavoin.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta ennen kaikkea siitä, että mihin elämä minua kuljettaisikaan, saisin pitää rakkaani lähelläni ja rauhan sydämessäni. Kunpa me emme koskaan päätyisi jäätikölle.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-76023497253380002742016-04-24T12:48:00.000+03:002016-04-24T12:48:41.004+03:00Haaveilua puuhäistä<div style="text-align: justify;">
Blogissani on ollut hiljaiseloa, kun flunssa sai taas otteen minusta, enkä joka kerta halua kirjoittaa Rouva sairastaa -runoa. Olen ollut nyt tänä keväänä epätavallisen usein sairaana. Liekö jonkinlaista ylirasitusta, joka heikentää immuunituotantoa. Kunhan menisi taas ohitse. Haluan päästä nauttimaan keväästä. Tänäänkin on kaunis ilma, joka kutsuisi ulkoilemaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska aika menee kotosalla ilman, että on energiaa mainittaviin projekteihin, olen haaveillut ja yrittänyt tehdä suunnitelmia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meillä miehen kanssa on tänä vuonna puuhääpäivä (viisi vuotta naimisissa), jonka kunniaksi halusin tehdä erityisiä suunnitelmia. Rahatilanne pakottaa pysymään tietyissä sfääreissä, eikä suunnitelmiin voi liikaa sekoittaa haaveita. On monta asiaa, mitä olisi ihana tehdä, mutta niitä täytyy edelleen lykätä tuntemattomaan tulevaan. Meillä toivottavasti riittää virstanpylväitä juhlittavaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta jotain pientä erityistä me pääsemme puuhääpäivämme kunniaksi tekemään: me istutamme puun. Pyysin vanhemmiltani luvan istuttaa sen heidän kesämökkitontilleen. He päättävät paikan, ja saimme valita sopivan lehtipuun. Pitkähkön harkinnan jälkeen päädyimme omenapuuhun. Sen pitäisi menestyä kyseisessä maastossa, ja se on kaunis keväisin. Kun omenapuuta kohtelee hyvin, se jaksaa tuottaa hedelmää vuodesta toiseen. Meidän mielestämme siinä on mukavaa symboliikkaa. Alkusyksynä puu sitten istutetaan, lähempänä hääpäiväämme.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Toinen asia, minkä olisin halunnut tehdä hääpäivämme kunniaksi, oli matka johonkin erityiseen kohteeseen. Se jää tänä vuonna väliin, ellei lottoihme osu kohdallemme. Sen sijaan teemme pikkuriikkisen matkan juhannuksena.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta kunhan se varsinainen hääpäivä koittaa, haluan juhlistaa sitä jotenkin. Tehdä edes jotain pientä ja erityistä. En vain tiedä mitä se olisi. Mikä olisi pientä ja kuitenkin konkreettisesti toisi esiin sen, että olen iloinnut näistä vuosistamme yhdessä? Jotain arjesta poikkeavaa, mihin voi pojankin ottaa mukaan. Onneksi on vielä muutama kuukausi aikaa miettiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
p.s. Minä en jostain syystä pysty kommentoimaan. En toisissa blogeissa, en edes omassani. Mikä sen estää, en tiedä. Mikään yritykseni korjata asia, ei ole vielä auttanut. Kiitos kuitenkin, kun jätätte ajatuksen tänne. Ne ilahduttavat.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-14619590324877614002016-04-18T09:01:00.002+03:002016-04-18T09:01:46.610+03:00Kevättä rinnassa<div style="text-align: justify;">
Minä olen kevätihminen. Nautin keväästä suunnattomasti. Jos osaatte kuvitella erään musikaalin kohtauksen, jossa nainen kulkee laulaen pellon poikki kädet levällään, niin osaatte kuvitella minut keväthuumassani. Tosin minä en laula, enkä levittele käsiäni.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minä hymyilen kävellessäni ulkona. Se saattaa hämmentää vastaantulijoita, en osaa sanoa, koska keskityn niin kovasti katselemaan luonnon heräämistä. Minä haistelen sulavan maan tuoksua siellä, missä se tuoksu on miellyttävää ja minä tarkastan puiden oksia, joko niissä näkyisi silmuja ja alkavaa vehreyttä. Ah, kevättä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta mies. Hänelle kevät on ihan toisenlainen vuodenaika. Se on tukkoisuutta ja aivastelua. Korvissa kohisee ja on vaikeaa ajatella. Keväällä luonto tuntuu hyökkäävän häntä vastaan. Allergikkona hänellä on kovat ajat, eikä niitä oireita helpota lainkaan kevätriemussaan hyppelevä vaimo. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Hänen kärsimyksensä hillitsee riemuani. Kuinka kukaan voisi iloita rakkaansa kärsiessä?</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta silti. Ah, kevättä.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-21594451501632359882016-04-08T12:49:00.001+03:002016-04-08T12:50:04.984+03:00Rakkautta sanoissa ja sanoitta<div style="text-align: justify;">
Viimeksi kaupassa käydessäni satuin huomaamaan nuoren miehen, joka kutsui kumppaniaan paikalle huudahtamalla "Nainen!". Harvoin saa kuulla kenenkään käyttävän tuota sanaa niin rakastavaan sävyyn. En voinut olla hymyilemättä äänen lämmön kuultuani; se vei minut muistoissani ensi rakastumisen hetkiin oman mieheni kanssa. Sitten aloin pohtia meidän käyttämiämme hellittelynimityksiä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Me tosin käytämme toisistamme hyvin vähän hellittelynimiä. Minä sanon kulta, rakas, ukkonen, mies. Miehelle puolestaan ei ole luontevaa hellitellä sanoilla, joten niitä kuulee häneltä vain harvoin. En edes muista millä nimityksellä minua viimeksi hellittiin. Hänen hellyytensä tuntee erityisesti hänen kosketuksessaan ja katseessaan. Mies osaa sanoitta osoittaa minun olevan juuri se oikea hänen rinnalleen. Tunnen olevani onnekas.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Koska sanat eivät ole mieheni vahvin puoli, häntä joskus hirvittää joutua sanomaan jostain. Esimerkiksi nyt sairastessani Mies mietti kuumeisesti miten sanoisi nätisti ja loukkaamatta, että pidän nukkuessani aivan hirveää meteliä. Valitin niin äänekkäästi jokaisella hengenvedollani, että hänen oli ollut pakko mennä sohvalle nukkumaan - ja nousta vielä sulkemaan makuuhuoneen ovi, että saisi unta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Miehen tapauksessa osaan olla kiinnittämättä liikaa huomiota hänen käyttämiinsä sanoihin. Muutoin ymmärtäisin hänet helposti väärin ja loukkaantuisin. En ole naimisissa Shakespearen kanssa, joten en voi odottaa runollista rakkauslirkutusta ja tarkoin harkittuja sanoja. Koska tiedän, missä mieheni tunteet näkyvät, en niitä kaipaakaan. Kun mies kertoi öisessä möykkäämisestäni, huomasin hänen vilpittömän halunsa olla loukkaamatta minua, enkä suuttunut. Eihän flunssani, tai sen aiheuttamat vaivat, ole meidän kummankaan vika (vaan molempien ongelma). Onneksi alan pikkuhiljaa olla terve.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sanat ovat vain yksi väline ilmaista tunteita. Vaikka sanataiteesta nautinkin, otan milloin tahansa mieluummin vilpitöntä rakkautta kömpelösti tarjottuna kuin epäaitoa höttöä kauniisti kuorrutettuna.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-70683372060193219522016-04-06T08:35:00.001+03:002016-04-06T08:36:15.873+03:00Taas rouva sairastaaIkävän nyt kerron teille: rouva sairastui.<br />
Flunssa ankariin kouriin hän joutui.<br />
Niveliä kolottaa ja niin kovin väsyttää,<br />
mutta kotia vaan pitää jaksaa pyörittää.<br />
<br />
Ei riitä nyt rouvan aivokapasiteetistä blogille.<br />
Pari päivää vielä, sitten palaa hän koneen äärelle.Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-87508198018463080692016-03-30T12:44:00.000+03:002016-03-30T12:44:14.412+03:00Parisuhteen lakeja<div style="text-align: justify;">
Kauan sitten, kun olimme Miehen kanssa vasta tunteneet vähän aikaa, me aloimme kirjoittaa lakeja parisuhteeseemme. Se oli pääasiassa harmitonta vitsailua, joskin pyrimme siihen, että lakia sitten noudatettaisiin. Muistaakseni saimme aikaan kahdeksan pykälää ennen kuin laitoimme paperin piiloon miehen äidin tultua vierailemaan poikansa luona. Emmekä ole kyseistä paperia sen koomin löytäneet.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Harmikseni en muista kuin kaksi pykälää, joihin olen vedonnut aina sopivan tilaisuuden tullessa:</div>
<br />
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;">- Ei Silmät kiinni ja suu auki -leikkejä</span></div>
<div style="text-align: center;">
<span style="font-family: "Helvetica Neue",Arial,Helvetica,sans-serif;">- Mies ei saa murskata tiiliä päällään, eikä muillakaan ruumiinosillaan.</span></div>
<br />
<div style="text-align: justify;">
Mutta samantyylisiä ne taisivat loputkin olla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sinänsä nämä eivät olisi erillistä lakia tarvinneet. Kumpikin meistä haluaa nähdä, mitä suuhunsa saa, eikä Miehellä ole suurta vimmaa murskailla tiiliä millään ruumiinosallaan. Oli vain hauskaa pohtia yhdessä hassuja lakeja. Siinä oppi toisesta paljon, mm. huumorintajusta, mielikuvituksesta ja asioista, joista toinen ei pidä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Vaikka emme sittemmin olekaan parisuhteemme lakia kirjoittaneetkaan, on niitä sääntöjä silti kehittynyt. Eivätkä ne kaikki ole kieltoja. Niissä on oikeuksiakin, kuten oikeus saada tarvittaessa aikaa itselle. Tai ohjaavia neuvoja: Toiselle pitää voida kertoa kaikesta, mitä tekee. Jos on sitoutunut parisuhteeseen, toinen kuuluu ottaa huomioon. Esimerkiksi jos kertoo parisuhteen asioita jonnekin, on molempien osapuolten tiedettävä ketkä kaikki asioista tietävät.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Välillä kaipaan saada höpöttää naisten kanssa parisuhdeasioita, kuten kaipauksestani päästä taas treffeille miehen kanssa. Romantiikkaa arvostavat ystäväni suhtautuvat höpinääni empaattisesti, ja saattavat antaa vinkkejä mihin kannattaa suunnata. Tällaisista asioista puhuminen parisuhteen ulkopuolisten kanssa on mielestäni ihan sopivaa. Yksityisemmistä asioista en puhu kuin miehen itsensä kanssa. Ja se on ollut oikea linja: yhteytemme säilyy, eikä muiden tarvitse miettiä asioita, joihin heillä ei oikeastaan ole mitään sanottavaakaan.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-3422465242783003132016-03-23T13:01:00.000+02:002016-03-23T13:01:16.335+02:00Mitä koti pitää sisällään?<div style="text-align: justify;">
Toisinaan mietin millaista haluan kotonani olevan. Silloin päädyn miettimään sitä, miltä minusta kotonani tuntuu, en sitä, miltä siellä näyttää. Haluan kotonani olevan lämpimän seesteistä. Mutta mitä siellä pitää olla (rakkaiden lisäksi), että koti tuntuu sellaiselta? Tuntuu suorastaan mahdottomalta luetella huonekaluja ja esineitä, jotka olisivat kiinteä osa tätä kotia.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sen sijaan on helpompi luetella sitä, mitä en kotiini halua. Esimerkiksi en halua kotiini modernia tyyliä, joka vaikuttaa muodostuvan valkeista ja persoonattomista geometrian tehtävistä. Enkä kromia ja putkia. Tai antiikkisia pöytävaloja, jotka esittävät pikkulapsia, joiden päähän on porattu lamppu. Eikä kotiini tuoda taljoja tai kuolleita eläimiä missään muodossa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen käynyt monessa kauniissa asunnossa. Erään ystäväni koti on suosikkejani. Hänellä on monia vanhoja huonekaluja, joilla on tarina. Suuria huonekasveja, jotka rönsyilevät kapaksi ikkunoille. Kokonaisuus on rakentunut vuosien saatossa rauhallisen tyylikkääksi, mutta kuitenkin sopivan vaatimattomaksi. Siellä ei tarvitse istahtaa virallisen ryhdikkäästi istuimen reunalle, vaan kyseessä on selvästi koti, jossa asutaan. Tosin poikkeuksellisen hyvin sisustettu.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Olen joskus miettinyt, että mitä sieltä tahtoisin omaan kotiini. Hänellä on monia upeita esineitä. Mutta silti omaan kotiini en koe niistä haluavani mitään. Ne kaikki kuuluvat osaksi ystäväni tarinaa, ei minun. Minä tahdon kotiini omat tarinani, perheeni tarinan. Kaiken sen löytämiseen menee ilmeisesti vielä pitkään. Ehkä kodin rakentuminen on ikuisuusprojekti, joka kehittyy ja kypsyy vuosien saatossa. Se kuulostaa oikealta. Ja lohduttavalta, kun katsoo tätä yhä keskeneräistä raivaus- ja järjestysprojektia ympärillään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-77032665440437182342016-03-20T12:56:00.002+02:002016-03-20T12:56:26.517+02:00Keväisiä ajatuksia<div style="text-align: justify;">
Aurinko on saanut loistaa sinisenä hohtavalla taivaalla jo pari päivää. Silmäni eivät pitkän talven ja harmauden jakson jälkeen ole tottunut valoon, joten auringon kirkkaus tuntuu terävänä, eikä siristelystä ole ensiavuksi. Nautin kuitenkin tästä kevään aloittaneesta lämmöstä ja valosta. Tästä päivästä eteenpäin valoisaa aikaa on enemmän kuin pimeää, tänään on kevätpäiväntasaus.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJduUMH93MB-Xgsk4_zUM48Z-hZi7h-dIwTtz555qfgFXu_FJADCn2e33F-oGyTd-rhHeIO4LEc4dySRKFhzF_AR4BSi8VufDJpJzXJkdH8QODd5-3kiZHBliGQL7SRaOz0swYYRF13say/s1600/20160319_123632.jpg" imageanchor="1" style="clear: left; float: left; margin-bottom: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjJduUMH93MB-Xgsk4_zUM48Z-hZi7h-dIwTtz555qfgFXu_FJADCn2e33F-oGyTd-rhHeIO4LEc4dySRKFhzF_AR4BSi8VufDJpJzXJkdH8QODd5-3kiZHBliGQL7SRaOz0swYYRF13say/s200/20160319_123632.jpg" width="112" /></a>Ja palmusunnuntai. Ovellamme kävi kolme pientä noitaa, joiden kanssa vahdoimme muutaman karamellin koristeltuun pajunoksaan. Onneksi muistimme eilen hankkia kaupasta sopivaa valuuttaa, muutoin pääsiäiskoriste olisi jäänyt saamatta.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Huomenna taas arki jatkuu. Mutta vain muutaman päivän ajan. Sitten koittaa pääsiäinen. Se katkaisee arjen hetkeksi. Toivon, että saan tilaisuuden hiljentymiseen ja omaan rauhaan. Olen jo jonkin aikaa kaivannut sellaista. Pidemmän hetken rauhassa, jotta sisäinen kireys hellittäisi ja tarpeeton kiireentuntu häviäisi. Hetken, jolloin minun ei tarvitsisi olla valppaana, vaan uppoutuisin päiväuniini. Viime aikoina ne hetken ovat olleet lyhyitä ja harvassa. Kuin kiusoittelua.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Pian luonto herää talven jälkeen. Tahdon herätä sen mukana. Voin jo haistaa sulavan maan, josta nousee pian kukkasia ja vehreyttä.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-68943368534234928322016-03-16T11:50:00.001+02:002016-03-16T11:50:48.945+02:00Vaikeiden aikojen halki<div style="text-align: justify;">
Siitä, kun avioliitossamme koitti arki, on jo jonkin aikaa. Me molemmat sujahdimme arkeen helposti ja vaivattomasti, olemmehan rauhallista kotielämää mieluusti elävä pariskunta. Joten arki harmaine hetkineen ei koskaan ole ollut ongelma. Oikeastaan voisi sanoa, että kun mitään erityistä ei ole meneillään, herrasväki hymyilee tyytyväisenä. Me katsomme draamaa elokuvissa, emme halua elää sitä.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elämä ei kuitenkaan voi olla aina seesteistä, vaikka molemmat siihen aktiivisesti pyrkisivät. Joskus elämä vain yllättää. Joskus hyvällä tavalla, mutta välillä elämä ohjautuu väkisinkin haastavampaan uomaan. Jälkeenpäin on helppo sanoa kaikenlaista siitä, kuinka luoviminen sujui itseltä ja/tai puolisolta. Silloin myrskyssä keskitytään vain selviämiseen.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Meille vaikeinta aikaa tähän mennessä on ollut poikamme ensimmäinen elinkuukausi. Sattuneesta syystä alkutaival ei ollut helppo, ja me molemmat upposimme täysin huolen, epävarmuuden ja väsymyksen hetteikköön. Etukäteen olimme tienneet, että elämä mullistuisi, mutta se pääsi silti yllättämään. Me molemmat keskityimme vain poikaan ja hänen vointinsa seuraamiseen, eikä kumpikaan muistanut enää avioliittoa. Ollenkaan. Me unohdimme täysin keskustella keskenämme. Jos puhuimmekin toisillemme, puimme pojan vointia ja tulevaisuudennäkymiä. Tosin mielestäni on ymmärrettävää, että kaikki huomio kohdistuu oman lapsen hätään.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tuosta on pian puolitoista vuotta. Nyt jälkeenpäin olen iloinen siitä, että havahduimme kommunikaation vähäisyyteen ja yksipuolisuuteen melko nopeasti. Silloin tosin ei tuntunut siltä, että havahtuminen olisi tapahtunut hyvissä ajoin, vaan sitä syytti itseään siitä, että tilanne oli päässyt huonoksi ylipäätään. Olin naivisti pitänyt meitä parina, jonka keskinäinen side olisi niin vahva, ettei mikään koettelemus löysäisi sitä piiruakaan. Se, kun huomaa olevansa väärässä, tekee nöyräksi, mutta myös kasvattaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Onhan meillä vahva side. Tahdon uskoa, että se on katkeamaton. Mutta se on joustavampi ja venyvämpi kuin olin koskaan ajatellut. Seesteisenä aikana toinen on lähellä. Vaikeina aikoina side saattaa venyä ja toinen ajautua kauemmaksi, mutta helpottaa tietää, että side on silti olemassa. Se on jotain, mihin me molemmat voimme tarttua ja lähteä vetämään itseämme takaisin toisen luo. Tämän opin silloin. Olen kiitollinen siitä, että voin luottaa meidän molempien haluun nähdä vaivaa päästä takaisin lähemmäksi toista, kun vaikeita aikoja taas tulee.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Elämämme on nyt arjen harmaata seesteisyyttä, kevään odottamista. Ja hyvä niin. Toisinaan on hyvä muistella vaikeampia aikoja, jotta osaa paremmin nähdä rauhaisan, joskin tylsän, elämän arvon.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-67736784385924411952016-03-15T13:17:00.000+02:002016-03-15T13:17:36.788+02:00Harmaana alkava kevät<div style="text-align: justify;">
Niin tuli päivä, jolloin minulla ei ollut mitään sanottavaa. Se oli arkipäivä. Kuin mikä tahansa arkipäivä. Heräsin, söin ja siivoilin vähän äitiydeltä ehtiessäni. Kävin illalla väsyneenä nukkumaan ja aamulla heräsin uuteen, mutta ihan samanlaiseen, päivään. Samoin seuraavana aamuna.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Päivistä tulee viikko ja lopulta minun on vain löydettävä jotain sanottavaa. Katson kotiani, joka yhä odottaa järjestystä. Totean kyllästyneeni siihen aiheeseen. Ajattelen miestäni ja suhdettamme. Meillä on tasaisen varma suhde. Vakaa, rakastava, turvallinen, mutta paljoa sanottavaa siitä ei saa. Elämme tätä arkea yhdessä. Mietin hetken ystäviäni. Heidän elämänsä on nyt kiireistä, enkä ole tavannut heitä vähään aikaan. En ole enää laittanut viestejäkään, vaan odotan, että kuuma rauta on saatu taottua. Että heillä olisi taas aikaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Sitten, niin kuin useasti aiemminkin, teen itselleni kupillisen teetä ja katselen ulos ikkunasta. Poika nukkuu päiväuniaan, joten ehdin hetken olla aivan hiljaa ja antaa ajatusten vaeltaa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Ulkona on niin kaunis päivä. Lumetkin on alkanut sulaa. Kohta se tulee. Kevät. Voiko arki olla harmaa, kun kevät tulee? Tänään ainakin tuntuu siltä, jopa tällaisesta kevätihmisestä.</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-89936953045868628202016-03-09T15:30:00.000+02:002016-03-09T15:30:07.469+02:00Kukkasista<div style="text-align: justify;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0AiB2FKueCQ8ktiq54GBvmwBdzns6ZGJTYIF5GVOBy95ANKJNl2i74gmx3SRu94fkwsnLPu9YwaLa4c8kJF05ivIyXBnofihJ_LaML350oqIyQSt54QbOndRfzv-DGsB445lLJVKVSVx3/s1600/DSC01109.JPG" imageanchor="1" style="clear: right; float: right; margin-bottom: 1em; margin-left: 1em;"><img border="0" height="133" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh0AiB2FKueCQ8ktiq54GBvmwBdzns6ZGJTYIF5GVOBy95ANKJNl2i74gmx3SRu94fkwsnLPu9YwaLa4c8kJF05ivIyXBnofihJ_LaML350oqIyQSt54QbOndRfzv-DGsB445lLJVKVSVx3/s200/DSC01109.JPG" width="200" /></a>Eilen oli kansainvälinen naistenpäivä. Monet ovat sitä mieltä, että silloin naisille kuuluu antaa kukkia. Ja mikäs siinä, jos se tuottaa iloa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Oma mieheni ei osta minulle kukkia. Ja hyvä niin, koska se on osoitus siitä, että hän on kuunnellut minua. Minä en nimittäin pidä leikkokukista. Olivat kuinka kauniita tahansa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Minua häiritsee niissä se, että ne kuolevat. Kukka alkaa hitaasti kuolla heti, kun se leikataan irti. Vesimaljakkoon laittaminen on lähinnä väistämättömän viivyttämistä. Ajatus siitä, että katselen hidasta kuolemaa, on minusta vastenmielinen, enkä siksi halua leikkokukkia kotiini. Mieluummin katselen kukkia siellä, missä ne saavat kasvaa ja kukoistaa. Kävelyretki kukkaniityn vierellä on mielestäni paljon ihanampi tapa nauttia kukkasista.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tiedän, ettei kaikki ajattele laillani, eikä monet tiedä ajatuksistani ylipäätään. Niinpä aika ajoin saan lahjaksi pienen kimpun kukkia, jotka otan hymyillen vastaan. Olen iloinen siitä, että joku haluaa ilahduttaa minua. Ja monesti olen antanut kukat eteenpäin jollekulle, joka niistä nauttii minua enemmän. Kukkaset voivat tuoda kotiin myös väriä, iloa ja lämpöä. Jos siis ajatus niiden kuihtumisesta ei vaivaa liiaksi.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mielipiteitä on monia. Mutta minuntapauksessani mies tekee oikein, kun ei koskaan osta minulle kukkia. Tai bonsai-puuta, mutta siihen on ihan eri syy. (Minulla on viherpeukalo keskellä kämmentä.)</div>
Unknownnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-6894719729455162025.post-14667367429597256212016-03-07T12:49:00.001+02:002016-03-07T12:49:24.752+02:00Kevättä odotellen<div style="text-align: justify;">
Minä olen alkanut kaivata kevättä. Enää ei taivaalta satava lumiarmeija herätä halua jäädä katselemaan jäisten kiteiden tanssia. Päivä päivältä lunta vain tulee lisää ja lisää. Maa on ollut jo viikkoja tulvillaan tuota kylmää ainetta, joka muuttaa kävelyt tarpomiseksi. Joka päivä tuntuu taas hieman vaikeammalta lähteä ulos. Jo ajatuskin siitä, että pukisi itsensä ja poikansa lämpimästi ennen kuin lähtisi auraamaan jalkakäytäviä rattailla, saa tuntumaan siltä, että parempi olisi vain jäädä kotiin. Mies kyllä käy kaupassa kotimatkalla.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Saan kyllä pakotettua itseni ulos - pojan vuoksi. Mutta ärsyttävän vaivalloista se on.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
No, ei onneksi ole enää montaa kuukautta siihen, että lumet sulavat ja vihertyminen alkaa. Pian saa tuntea lämpimän tuulenpuuskan kasvoillaan, eikä tarvitse pakkautua toppavaatteisiin. Lakaisukoneet käynnistetään talven jäljiltä ja pölypilviä seuraa siisti kaupunki kesää odottamassa.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Mutta viis kesästä. Minä olen kevätihminen. Tulisipa se jo.</div>
Unknownnoreply@blogger.com