Tässä eräänä aamuyönä havahduimme miehen kanssa molemmat siihen, että sade paukutti ikkunalautaa vasten. Kuulin väsyneen huokauksen, kun mies ajatteli, että tuohon säähän sitä pitäisi kohta lähteä rämpimään. Jäin odottamaan ja melkein saatoin kuulla kuinka hän hänen aivonsa saivat unihorteessakin muodostettua sanan loma. Kuului tyytyväinen hymähdys, mies käänsi kylkeään ja nukahti. Itse jäin vielä kuuntelemaan sateen ropinaa.
On ihanaa saada jäädä lämpimään, nukkua hetken pidempään. Ei loma sateellakaan pahaa tee. Toivon kuitenkin, että miehen loma ei koostu pelkästään sadepäivistä. Mutta oli sää mitä tahansa, me nautimme nyt kiireettömistä päivistä. Leikimme poikamme kanssa ja kiertelemme ihmettelemässä asioita, joita muuten emme ehtisi ihmetellä. Huomenna käymme kotipaikkakuntamme museossa, jossa en ole käynyt koskaan. Se on ollut liian lähellä. On ollut liian helppoa ajatella, että sitten joskus. Joskus tulee siis huomenna.
Muutoinkin käytämme miehen loman pääasiassa lepäämällä ja leikkimällä turistia lähialueilla. Minulla on hyvä tunne tästä lomaratkaisusta. Odotan jo innolla, mitä kaikkea mielenkiintoista löydämme.
